En nähny mitää, en tuntenu mitää
Mua vitutti hymyillä tai nähdä sitä
Olin katkera koska muut sai olla onnellisii...


tääki päivä ei erityisesti poikennu muista en tajuu oon nii väsyny kaikkee etten tiiä millon musta tulee mitää, mikä mua odottaa tulevaisuudessa, millon on aika vanhat murheet jättää taakse.
paha seuraa mua ja aiheuttaa pahaaoloa , voi kuinka arkipäiväistä,
2 viikkoa ilman viiltelyä , tästä se lähtee ..
olen hyväksynyt että arvet on aina osa mua ja osa menneisyyttä jota ei enään pysty muuttamaan..
olen vahva , jaksan kantaa tätä kaikkea niskassa ..
olen miettinyt ottavani tsemppaus tatuoinnin 

< tämän tyylisen ranteeseen ja se muistuttaisi entisestä parhaasta lapsuudenkaveristani joka menehtyi ja samalla muistuttaisi että 
muistot elävät mielessä ja rakkaat ihmiset pysyvät niin kauan vieressä kun elän , ja että meillä jokaisella on vain yksi elämä ja se on elettävä nauttien .
'' jokainen minuutti jonka vietät vihaisena on 60 sekuntia onnellisuudesta pois''